Ekat pariviikkoa asusteltiin aivan mahtavissa maisemissa peltojen ja metsän keskellä. Metsäteitä löytyi niin paljon kun jaksoi vain kävellä. Ja mikä parasta ei tarvinnu miettiä remmilenkkejä ollenkaan. Koda sai uusia kissa ja lammas kavereita.
Viime viikon puolessa välissä muutettiin tänne Viikkiin ja tosiaan jouduttiin kaivamaan se remmi taas esiin. Meno on sen mukaista, et aidot "mettämöllit" on tipautettu keskelle kaupunkia. Voi juubeli vaa.... Jos ei muuta positiivistä niin ainakin oikean käden hauis kasvaa :) Onneks näyttää siltä, et uutuuden viehätys alkaa hieman häviämään tästä suuren kaupungin katukuvasta, koska remmin toisessa päässä ollaan ajoittain hyvinkin nätisti.
Mutta noi pirun puput sais juosta johkiin hyvin kauas...
Ollaan me vähän treenailtu tässä häslingin ohessa. Pääasiassa teemana on ollu Kodalla maahan meno ja mulla käskytys ilman vartaloapuja. Taitaa olla haasteellisempi mulle kuin Kodalle. Vaikkakin pelkkä tän talon parkkis illalla, kun ketään ei liiku missään, on tosi iso häiriä Kodalle. Pihalla joudun antamaan enemmän apuja, mut pääasia et tekee, (kai). Tänään otettiin lenkin jälkeen lelupalkalla tossa pellolla maahanmenoja. Ekana vain juostiin lelun kanssa. Muutama maahanmeno avuilla ja meni myös muutaman kerran ilman (hitaasti, mut meni). Koda tais olla lenkistä jo aika väsynyt, kun välillä jäi vain maiskutteleen ruohoa. Tuolloin lähdin vain juoksemaan poispäin. Kehuin kun lähti mun perään ja sit melkein heti uus maahan käsky. Tää toimi, kai sillä oli jotain tekemistä sen vireen nostatuksen kanssa, koska innostui aina hetkeksi uudestaan. Mun tarttis varmaan vaan vielä enemmän (nopeammin) palkata siitä maahanmenosta eikä siellä olemisesta.
Mut näillä mennään näillä pelloilla, puitteet eivät vain ole niin hienot kuin edellisessä paikassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti