Loppuviikko

Viikko vierähti nopeasti sateisissa merkeissä.  Heti kun taivas vähän rakoili piti lähteä metsään jäljestämään.

Torstain jälki:

Ensimmäistä kertaa kokeilin useampaa keppiä jäljellä, yht 3kpl. Ilmaisu treenit on työn alla koko ajan ja maahan menoa joudun jäljellä vielä auttamaan. Muuten kyllä merkkää kepin yllättävän hyvin. Jälki oli noin 230 askelta pitkä. En syöttänyt alkuun ja sen huomasi. Alku oli aika vauhdikasta sähellystä. Aina kun nenä nousi niin pysähdyin. Välillä mietti pitempään, mutta joka kerta teki päätöksen jatkaa nenä alhaalla. Hieman otti häiriötä perässä kulkevista kanssa seuraajista, mutta ei minun mielestä pahasti. Tähän mennessä niitä ei ole oikein ollutkaa

Sunnuntain jälki:

Taas kolme keppiä ja jälki hieman pidempi kuin edellinen n 300 askelta.  Sienestäjien joukko hyökkäyksen takia tuli kiire ajamaan jäljet pois alta. Tästä syystä  jouduin ajamaan jäljen yksin ja todistajia hienosta nenä työstä nyt ei ole. Syötin ennen jäljelle lähetystä ja täytyy tehdä tämä nyt joka kerta, koska toimii!!! Ekaan keppiin jouduin antamaan enemmän apuja. Kaksi seuraavaa merkkasi hienosti ite, koska hieman rauhoitin menoa ennen keppiä.

Esineruutu:

Tätä ei olla tehty aikoihin. Vein kaksi ekaa esinettä takalinjalle Kodan kanssa ja lähetin hakemaan. Hienosti teki töitä ja löysi molemmat. Luovuttaminen työn alle. Kolmas vietiin niin, että Koda näki. Lähti, löysi ja hetkeksi jäi esine suussa paikoilleen tuijottamaan meidän suuntaan. Annoin ihan pienen kehun, koska näin vaikeeta esineen hakua Kodan kanssa ei olla koskaan tehty ja heti kehun jälkeen pinkaisi vauhdikkaasti tuomaan esinettä mulle.

Illalla käytiin vielä Suolet ry:n järkkäämässä tokossa. Koda oli aivan tulessa koko ajan kun näki ne kaikki koirat ja ihmiset ja ymsyms.... Jouduin huomauttamaan levottomuudesta ja piippauksesta todella useaan kertaa.  Eka liike oli seuruu joka käskytettiin. Ei meiltä ainakaan intoa puutu. Alku seuruu meni pomppimiseksi, keulimiseksi, edistämiseksi ja pään heilumiseksi. Täyskäännös hyvä, koska tajusin hiljentää ja valmistella käännöksen. PA:t on parantunut kyllä huimasti. Seuraavaksi itsevalinteinen jäävä ilman käskytystä. Me otettiin makuu, koska tällä hetkellä vahvin. Alku seuruu hieman liian innokasta, mutta tippu käskyllä kuulemma hienosti. Kun käännyin ja kysyin riittää matka Koda nytkähti. Luuli, että kutsun luokse. Niin hienosti korjasi tilanteen kun tajusi, etten puhunutkaan sille ja pysyi! Pysyi myös kun kävelin taakse ja hienosti nousi PA:han. Itse mun täytyy vain kattoo tarkaan kohta johon jään seisomaan, koska muuten tulee liian eteen. Loppuun vielä paikallaan makuu. Hienosti pysyi ekan n ehkä 30s eikä pää noussut kertaakaan, vaikka niin paljon häiriötä ympärillä. Hiljaa hyvä tulee. Vielä lisätreeniä, että varmasti tietää millä käskyllä pää laitetaan alas.

Päästin Kodan vielä treenien jälkeen juoksemaan aukeelle, kun muut lähtivät kotiin. Oli sit jätkä sen verran keränny kierroksia kuitenkin, että juoksi ihan päättömänä. Eikä todellakaan reagoinut muhun mitenkään. Joka kerta kun juoksi mun ohi niin käännyin ja lähdin kävelemään toiseen suuntaan aukiolla. Tätä tehtiin n 20min, eikä Koda pysähtynyt kertaakaan vain laukkasi ihan päättömänä. Kesti pitkään ennen kuin se edes tajus, et mä olin kääntynyt. Lopulta se rupes himmaileen mun kohdalla ja ottaan kontaktia. En sanonut mitää enkä edes hermostunut vain siinä vaiheessa kun jäi jolkottelemaan mun lähelle niin käveltiin autolle. Kyllä oli väsynyt kaveri kun päästiin kotiin. Täytyy näköjään pitää huoli siitä, et Koda pääsee juoksemaan. Näyttää olevan ainoa keino jolla purkaa turhautumistaan.

ruskaa pukkaa

paikallisten metsurien taideteoksia

orava

kuinka monta koiraa näet kuvassa?

Koda on aina yhtä kuvauksellinen kuin omistajansakin...