Taas kerran käytiin jälkimetsässä toteamassa, että ei tuosta jäljestämisestä tule yhtikäs mitään Kodan kanssa... Kun ei toimi niin ei toimi. Muutama jälkitreeni täsä välisä meni jo suht hyvin ja olin ehkä vähän toiveikas kehityksen suhteen. Tänään Koda olis helunnu painella täyttä vauhtia nenä pystyssä säntäillen mihin sattuu. Pysäytin matkan teon joka kerta kun nenä nousi, mutta muutaman pysähdyksen jälkeen Koda jää vain katseleen maisemia sen näkösenä et paskaakos tässä sitten... Hittolainen kun en viittis kokonaa tuotakaa jättää, kun ainut metsälaji sinällää mitä voi tehdä yksinkin. Mutta turhauttavaa, kun saa itte hakia kepit+merkit pois jäljeltä. Eikä kyllä ole ollut siitä kiinne, että jäljet olisivat olleet liian vaikeita.
Täytys varmaa tutkia onko kesällä missää mitää jälkikurssia mihin mahtuisi mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti