Tässä on ollut pientä häähässäkkää ja sen takia blogi on elellyt hiljaiseloa. Toivottavasti kunnon treenisuunnitelman myötä myös tämä heräisi taas henkiin.
Hässäkästä huolimatta ei me treenaamatta olla oltu.
Christan koulutus päivä oli ihan super! Niin paljon sain vinkkejä moneen liikkeeseen.
Kodan kanssa katsottiin ekalla kierroksella liikkeestä seisomista. Koda tulee niin lujaa, ettei millään pysty pysähtyyn "kuin seinään" ja sen takia valuu. Otettiin kiertämisen avulla ja pehmeä lelupallo palkkana. Mun täytyy muistaa antaa Kodan tulla kaarroksen jälkeen tarpeeksi mua kohden, että on ehtinyt suoristaa kroppansa. Olen nyt selkeesti stoppaillu sitä vähän epäreilussa kohdassa. Väliin aina suoria läpijuoksuja ettei ala ennakoimaan. Palkka lentää joka kerta Kodaa rinnuksille samaan aikaan käsimerkin+käskyn kanssa. Selkeesti sai ajatuksesta kiinne ja muutamalla toistolla saatiin muutos aikaan stoppeihin.
Toisena aiheena se paikkamakuu. Tässä tehtiin kyllä ekaa kertaa kunnon läpimurto!!
Käskin Kodan mun eteen maahan ja pään alas. Christa houkutteli Kodaa nousemaan ja joka kerta käskin todella tiukasti vain takaisin asentoon. Ei meinannu millä kelmiäinen tajuta, ettei siitä lähdetä. Lopulta ehkä sadannen toiston jälkeen rupes Kodan korvat menee pystyasennosta niskaa pitkin ja häntä lopetti heilumisen. Sekä joka kerta kuin mokan hilasi itseään mua kohden ja jos nousi nii ei rynnännyt katsomoon vain tuli mua kohden. Ekaa kertaa varmaan ikinä haki multa tukea. Muutaman onnistuneen häiriön jälkeen Koda sai palkaksi patukan ja kyllä se sitä tuuletti. Kolmen toiston jälkeen sai Kodakin jo juonen päästä kiinne. Kyllä se vaan tosi häiriöherkkä on, mutta nyt rupesi jo valkkaamaan säntäilyn sijasta pysymisen. Huhhuh olipa se urakka, mutta nyt selkeesti vietiin tavoite loppuun asti. Eli tilanne tältä erää Tiialle 1-0.
Illalla kävin vielä ajamassa jäljen. Jälki oli n 500m pitkä U-mallinen ja kaartui oikealle. Matkalla kolme keppiä. Ennen keppejä tiputtelin muutaman namin. Nameja ei ole ollut Kodan jäljellä sitten ties koska niin mielenkiintoista nähdä miten reagoi. Voi olla et oli väsynyt valmennuksesta, mutta meinas koko ajan oikoa jäljellä. Jonkun aikaa aina annoin liinaa ja kun pää nousi ylös toin takaisin jäljelle ja tavallaan pakotin jatkamaan jäljestystä. Reagoi nameihin positiivisesti eli alkoi namien jälkeen tarkentaa työskentelyä ja kaikki kolme keppiä nousi.
Seuraavana päivänä olikin sitten jälkikurssin viimeinen osa.
Kodalle tallasin vajaan 200m pitkän jäljen joka kaartoi loivasti vasemmalle. Matkalla oli kaivettuna kolme purkkia joissa ruokaa. Lopussa keppi. Siirsin jälkiliinan vatsan alta pois eli ohjasin nyt tällä kertaa selänpäältä ja lähetin Kodan "metsään" käskyllä. Jana oli ehkä sen 5m. Lähti suoraan, nosti jäljen ja alkoi hyvin tarkasti jäljestää jälkeä ja ensimmäiselle purkille tullessa hieman häkeltyi, et mikä tonne maahan on kaivettu. Kun vähän rohkaisin et mikäs se siellä on nii tarjosi maahanmenoa. Purkilta lähdettiin jatkamaan "jatketaan" käskyllä kun Koda oli rauhoittunut. Seuraavat kaksi purkkia löytyi ilmiömäisen hienosti sekä loppu keppi. Koda jäljesti koko matkan, kertaakaan ottamatta ilmavainua tai yrittänyt luistaa hommasta. Nyt se selkeesti osasi ja tykkäsi. Mun ohjaus oli erinlainen kun eikaisemmin ja sillä on näköjään iso merkitys. Nyt voin rehellisesti sanoa et mun kelmiäinen oikeesti jäljestää!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti