Kävin eilen tallaamassa ensimmäisen verijäljen Kodalle.
n.170 askelta, märkä maasto ja jälki vanheni 26 tuntia.
Eilen oli myös pitkästä aikaa Kodalla fyssari. Ei mitään hirveän järkyttävää, mutta jumissahan jätkä oli. Nyt tehotreeniin takaosa. Pitää myös pitää sääriluun alueet irtonaisena hieronnalla. Jos ne alueet jumittuu niin lonkan liikerata kiertyy ulospäin eikä lonkkia saa normaalisti venytettyä taakse.
Aikatauluttamisongelman takia ehdin ajamaan jäljen vasta neljän jälkeen ja metsässä oli jo aikas pimeää. Ehkä olisi voinut ekakasi kerraksi valita vähemmän haastavammat olosuhteet... No ei se Kodaa haitannut.
Koda jäljesti ehkä jopa liian hitaasti, mutta tarkasti. Näin nenä maassa ei ole mennyt koskaan metsä jäljellä. Välillä keskittyminen herpaantui kun pimeässä metsässä joku rapsahti, mutta hienosti jatkoi jäljeltystä kun annaoin uuden vihjesanan. Jälki mutkitteli aikarajusti muutamassa kohtaa puskien ja kaatuneiden puiden välissä, mutta se ei meidän menoa haitannut. Lopussa suljettu purkki jossa ruokaa. Ainut ongelma oli toi loppu. Kaiovin sen purkin sammaleen sisään ja sitä ennen tallasin siihen semmoinen samanlaisen neliön kuin alkuun. Koda vaan ei meinannu millää tajuta et se loppu tähän... Täytyy ehkä tätä vielä tutkia miten kannattaisi tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti