.

.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Joulukuusta 2011 tammikuuhun 2012



Kaikkea on mahtunut kahteen kuukauteen.  Joululahjojen avausta, laulujen laulamista, pimeyttä, kynttilöiden valosta nauttimista melkein kyllästymiseen asti, lenkkeilyä, puitten rytinää, muuttoa uuteen kotiin, vuoden vaihtumista, vähän treeniä, säpinää ja nuhaista nenää.

Koda taisi laulaa eniten joululauluja.


Oli Kodakin ollut sentään vähän ees kiltti viime vuonna....
 


näissä tunnelmissa vietettiin joulupäivästä...
 
...uudenvuoden aattoon.
 


Kodalla piti olla myös oma valonlähde kaulassa tai muuten pikkuruskea olisi hävinnyt pimeyteen pihalla.


 










Uudelta kotiovelta on hyvä tähystellä pihalle.

Sekasortoa ilmassa ennen kuin jokainen löytää oman paikkansa....
Väsyneet muuttajat...
Ennen uutta vuotta Koda menetti myös miehuutensa, vihdoin ja viimein.  Tämän piti tapahtua jo ennen joulua. Erehdyin mainitsemaan Kodalle hänen"joululahjastaan" etukäteen ja kuinka ollakkaan jätkä aloitti oksentamisen edellisenä päivänä jota jatkui parisen päivää...  Fyssaria käytiin myös moikkaamassa n.kolmisen viikkoa operaation jälkeen ja takaosa oli todella jumissa. Tästä lähin suosittelen kyllä fyssarin käsittelyä lämpimästi kaikille operaatioiden jälkeen jatkohoitona.
Ensi kesän tokon sm-joukkueemme eka treeni palaveri vietettiin mukavissa tunnelmissa ja hyvältä näyttää kevään treenisuunnitelmat.
Muutamat TT-treenit jäi välistä sairastelujen yms takia, mutta viime päästiin paikalle. Kodalla teemana kaukot, seuruu käskytettynä ja paikkamakuu. Kaukot nyt vielä kovin hakusessa, en ole edes vielä oikein päättänyt miten niitä lähden opettamaan.  Etutassut...vaiko takatassut...Enemmän Koda taisi olla häiriönä muille. Seuruun Minna käskytti ja huomasi todella ettei oltu pitkään aikaan treenattu ja häiriö ollut minimissä. Koda kyllä paransi loppua kohden ja joka huomautuksesta tsemppas. Lisää vain treeniä. Paikkamakuussa lyhytpätkä kun ei raaski kylmällä pitkään makuuttaa. Jäi nätisti pää alhaalla, eikä kertaakaan yrittänyt nostaa päätä. Varman näköinen, jihaa!!! 
Siinäpä ne tärkeimmät...

Ei kommentteja: