Tässä todistusaineistoa siitä etten puhu palturia. Valitettavasti paikkamakuusta ei ole videota mutta eikö yksi kuva kerro 1000 sanaa vai miten se nyt meni...
Tässä linkki koe videosta.
http://www.youtube.com/watch?v=XtmdjEiqcuU
Paljon on vielä hommia, mutta kerrankin hymyilyttää ja sitä tapahtuu hyvin harvoin.
Viimein kaikki harjoittelut tehty, loppiasesta tyttöjen kanssa nautittu,viikko etelässä (kylmässä) rentouduttu. Kaksi rankkaa flussaa podettu ja viimeinen rutistus koulun penkillä aloitettu. Sekä vihdoin ja viimein oman nelinumeroisen luvun saaminen EVIRA:lta ja ensi viikolla pitäisi mennä viikoksi töihin yhden eläinlääkärin talviloman sijaiseksi. Jännittää.
Mutta juuri kun kaikki alkaa sujumaan niin tuntuu että aina tulee takapakkia. Kävimme eilen taas Kodan kanssa tapaamassa lääkäri tätiä. Kaverilta poistettii pari hammasta. Toinen oli revennyt kokonaan irti ja toisen hampaan juuri saanut samassa rytinässä osumaa. Suussa tällä hetkellä varmaan 15 tikkiä ja kaksi viikkoa treenikieltoa. No onneksi eivät enää vaivaa ja toivotaan, että suu paranee nopeasti. Tekevälle sattuu, vai mitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti