Nyt on kuuden vuoden uurastus ohi ja valmistujaiset vietetty niin koululla kuin kotona. Olo on sekoitus haikeutta, iloa, surua, jännitystä ja helpotusta. Tähän loppui elämän yksi vaihe. Taakse jäi ihana kaupunki, paljon uusia ja hyvin rakkaita ystäviä, sekä paljon muistoja. Toivottavasti seuraavatkin tulevaa kuusivuotta olisi yhtä antoisa kuin edeltäjänsä.
No see selleks... Takaisin treeneihin. Ekat treenit sitten Suomeen paluun. Tein suunnitelman (kerrankin) ja perseelleen meni heti kättelyssä....Koda oli jo autossa ihan kiepeillä ja liitoksissa pysyminen tuotti suunnatonta tuskaa. Se purkautui piippauksena, levottomuutena, pään pyörittelynä, pomppimisena ja muiden tuijotteluna. Paikkamakuu meni kättelyssä perseellee ja hetken taiston jälkeen Koda joutui autoon jäähylle. Loppu treenit meni samalla kaavalla eli ei mainittavaa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti